No, niin kesälomalaisia tässä taloudessa on sitten kolme kappaletta - kaksi koululaista ja mies. Minä jatkan vielä töiden ja opiskelujen parissa.
Oikeasti olen ylpeä koululaisistani. He ovat taas olleet ahkerina koulussa ja se näkyy todistuksissa. He saivat jo hiukan ennakkoon "palkinnot" kouluvuoden työstä. Ostimme molemmille heidän toivomansa kännykät jo tiistaina. Nyt sitten talossa piippaa ja kuuluu mitä ihmeellisimpiä ääniä vähän väliä. Taidamme luopua nyt lankapuhelimesta kokonaan.

Minä luovuin/myin autoni eilen ja nyt jo vähän kaduttaa. Oma auto on tietynlaista vapautta mennä ja tulla tarpeen mukaan, mutta nyt olemme miehen auton varassa ja on otettava huomioon toisen menemiset eri tavalla. Tiedän kyllä järjen tasolla, että on turhaa maksaa kalliita vakuutusmaksuja ja muita kuluja, jos toista autoa ei paljon käytetä ja yhdelläkin tulee juttuun. Siis vain järjen tasolla. Toisaalta auton myynti rahat on kyllä tarpeen syksyllä, kun jätän työni ja olen taas pelkkä opiskelija.

Ostimme tänään vihdoin kaksi omenapuuta, perheomenapuun ja punakanelin. Kylläpä meni aikaa mokomien istuttamiseen. Mies kyllä teki suurimman työn kaivaessaan kuopat ja roudatessaan multaa istutuskuoppiin. Olin nuhanehä tirskujana lähinnä vain "piällysmies". Toivottavati puut selviävät hyvin muutoksesta lähtevät kasvuun. Odotan kovasti omenapuiden kukintaa, vaikka tiedän, että siihen menee usein useampikin vuosi.